Viime viikolla, ekaa kertaa pitkästä aikaa, otin läppärin esiin ja kirjoitin tänne blogiin pitkän postauksen ihan ilman että kukaan ehti mua muistuttaa asiasta. Painoin "julkaise" - nappia ja poistuin sivulta. Koko teksti jota parisen tuntia kirjoittelin ja tuunailin olikin sitten kadonnut taivaan tuuliin. Karma's a bitch I guess. No, täällä mä taas kirjoittelen, vähän katkerana mutta kuitenkin.
Kirjoitellessani viimeksi tajusin, että hui kamala, joulukuun alkuhan on ihan pian. Mulle tulee siis täyteen viisi kuukautta, puoliväli mun ajasta Australiassa. Vaikka viimeinen kuukausi tai vähän pidempäänkin täällä ei ole ollut mitään unelmaa, aika liitää silti kuin siivillä. On ihan uskomatonta kuinka paljon tässä viidessä kuukaudessa on ehtinyt tapahtua.
Sattuneesta syystä mun kaveriporukka on muuttunut ihan täysin. Koulussa istun parissa eri porukassa ja mulla on jonkin verran läheisiä kavereita sekä monen monta niitä vähemmän läheisiä. Sinead ei käy enää koulua, koska hän dropped out (en tiedä miten tän selittäis, mutta jotkut täällä siis lopettaa koulun parin viimeisen vuoden aikana ja aloittaa kokopäivätyön tai ammattikoulun). Tuntuu, ettei enää edes oikein nähdä ikinä, kun mä oon koulussa ja Sinead töissä, joka toki kyllä vähän harmittaa. Tullaan edelleen tosi hyvin toimeen mutta ei vaan vietetä aikaa yhdessä samalla lailla kuin alussa. Meidän yhteinen kaveri kertoi myös, että Sinead pitää mua ihan omana siskonaan. Otin tän todella suurena kohteliaisuutena ja tunnen kyllä itse ihan samalla lailla.
Koulua on enää noin kolme ja puoli viikkoa jäljellä ja kaikenlaiset assessment taskit painavat päälle. Toi käsite on vähän vaikea selittää, mutta se on käytännössä sellanen isompi "työ" joka tehdään kotona ja niitä on oikeastaan joka aineesta yksi vähän ennen loman alkua. Esimerkiksi liikunnasta me ollaan pidetty pareittain kolme noin puolen tunnin sessionia lajeista, jotka meille määrättiin. Mun pari ei ollut koulussa ja oltiin jo muutenkin muista jäljessä, joten valmensin sitten yksin meidän liikuntaryhmälle AFL:llää eli Australian Footballia. Vähän jännitti kun en sanastosta tai lajin säännöistä oikein mitään tiennyt. Mulle annettiin kuitenkin valmis ohjelma mistä valmentaa ja ilman pahempia sönkkäyksiä selviydyinkin tästä yllättävän hyvin. Matikan testissä, josta meille ei etukäteen kerrottu, sijoitun kolmanneksi meidän luokasta, ylitin itseni englannin kirjoitelmassa, mun kuviksen ryhmä on ihan mahtava ja köksässä tehdään jälkiruokia nää pari viimeistä jaksoa. Koulu on siis erittäin mukavaa tällä hetkellä.
Marraskuu on ollut mulla aika hiljainen. On tullut oltua vähän liiankin paljon kotona, mikä aiheuttaa totta kai tietynlaista ahdistumista, että hukkaan aikaani. Yli pari viikkoa kestänyt sade on myös osana vaikuttanut tähän sisällä pysyttelyyn. Nyt parina päivänä oon kuitenkin käynyt sellaisia keskusteluja niin suomalaisten kuin australialaistenkin kanssa, että oon päättänyt tästä eteenpäin ottaa kaiken kaikesta irti. Mun kesän bucketlistalla on muun muassa surffikurssi lähirannalla, ihan minkä tahansa harrastuksen aloittaminen ja mahdollisesti suunnitteille otettu reissu Byron Bayhyn.
Ihan sisällä yksin olemiseen tää aika ei kuitenkaan oo kulunut. Sateesta huolimatta oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja lenkkeillyt paljon, sekä ruvennut taas käymään salilla. Paremman olon huomaa heti, niin psyykkisesti kuin fyysisestikkin. Pari reissua on myös tullut tehtyä. Noin kolme viikkoa sitten lähdin yksin junalla Sydneyyn viettämään siellä shoppailu-/suomenpuhumispäivän Jennan kanssa, jonka jälkeen hän tuli tänne meille yhdeksi yöksi. Kokemusten vaihtaminen on vaihtareiden kanssa kyllä aivan mahtavaa, kun huomaa, kuinka moneen asiaan voi samaistua toisen kanssa. Toinen reissu oli viime viikon alussa, lähdettiin Sandran ja Lyndonin kanssa pariksi päiväksi taas ihastelemaan Bluen Mountainsin maisemia ja pikkukyliä. Rakastan sitä paikkaa niin paljon, sen maaseutu- ja vuorimaisemia ja hiljaisuutta. Eilen oltiin samalla porukalla lähikaupungissa olevassa Koala Parkissa tsekkaamassa ihania aussieläimiä. Siellä oli myös pieni alue jossa ympärillä hyppi vapaana pieniä kenguruita ja niitä sai vapaasti syöttää ja silittää. Olin innoissani kuin pikkulapsi ja sen huomaa kyllä kuvista, jotka Sandra musta napsi. Siellä oli siis myös koalia, jotka on niiiin söpöjä ja vaikka mitä outoja aussilintuja, joista suurimman osan olin kuitenkin nähnyt ihan vapaana luonnossa.
Jouluun on enää apua mitä, kuukausi aikaa?!! Suomeen on vissiin tullut lumi ja täällä sain vähän esimakua kesän säistä kun viime viikolla mittari näytti 42 astetta. Vähän meinas suomitytölle tulla hiki, mutta lähiranta ja uiskentelu helpotti oloa. Eihän sitä joulufiilistä näissä säissä hirveästi saa, mutta ei mulla siitä mitenkään haikea mieli oo kun tiedän, että ensi joulun vietän kuitenkin taas koti-Suomessa. Ymmärrän ihan täysin nyt miksei joulu oo niin iso juttu täällä.
Tänään mulla on vielä ohjelmassa rantareissu ja ehkä uusin nälkäpeli elokuvissa. Pääsin koulusta jo 12.30 ja ulkona on 25 astetta ja täyttä auringonpaistetta. Kaikki ihan hyvin siis tänään. Tässä kaikki mulla tältä kertaa, have a nice day everyone!
Elina
