20 days behind

Kolmatta viikkoa viedään. Kaikki tuntuu edelleen menevän hyvin ja mulla on hyvä fiilis. Muutama huono päivä ja useammat huonot hetket on toki sisältynyt tähän ajanjaksoon, mutta se kuuluu kai valitettavasti asiaan. Tiedostan itsessäni tän koulutuksissa ja valistuksissa opitun alun loistavan fiiliksen, joka johtuu siitä, että kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Kun arki rutinoituu, iskee yleensä se ikävä ja huono fiilis ja sitä tällä hetkellä pelkään. Otan siis mielelläni vinkkejä vastaan tätä koskien!

  Mainitsin viime postauksessa siitä, miten mun on ollut vaikea irrottautua siskosta ja sen kaveriporukasta koulussa ja hankkia omia kavereita. No, viime viikolla se tapahtui oikeastaan pakosta, kun Sinéad oli kipeänä kotona tiistaista perjantaihin. Otin koulussa sellaisen asenteen, että aloitan juttelun itsekin vuorostani ahkerammin ihmisille ja se toimi, nyt oon ainakin jollain lailla osa yhtä kaveriporukkaa. Vaihdoin musiikin visual artsiin ja aboriginal studiesin society & cultureen. Kumpaakin on ollut nyt vasta yksi tunti eli en osaa sanoa niistä vielä tarkemmin, mutta ainakin ryhmät on kummassakin tosi hyvät.

1. School uniform yuck haha  2. Meidän lähirannat on ihan kivoja
3. Lyndon the future heartbreaker 4. Okei, eli ausseilla on tällainen tuote kuin Vegemite, joka on supersuolaista ja ällöttävää tahnaa ja sitä laitetaan leivän päälle. Ja täällä myydään suklaata, jossa on sisällä sitä. Hyi hitto oli pahaa

  Vapaa-aika kuluu mulla aika keskeisesti perheen kanssa. Ollaan käyty Sandran kanssa kahvilla ja oon usein mukana kauppareissuilla ja muissa arkisissa jutuissa. Sinéad pyytää usein kavereitaan tänne ja ollaan menty ulos soittelemaan kitaraa tai muuten vaan oleskelemaan tai sitten ollaan lähdetty jonnekin kavereiden kanssa. Ai niin, monella meidän ikäisellä täällä on jo auto ja ajokortti. Sinéad ei kuitenkaan tykkää mennä kenen tahansa kyytiin ja luottaa oikeastaan vaan yhteen kaveriinsa kuskina, joten me ei paljon mennä kavereiden kyydeillä minnekkään, ihan lohdutukseksi vanhemmille hahah. Ollaan käyty koulun jälkeen salilla jonkun verran, onneksi. Lenkille en oo vielä uskaltautunut yksin, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus mennä.

  Oon myös päässyt pariin Australialaisiin bileisiin mukaan, viime ja tänä viikonloppuna. Ne oli aivan erilaisia kuin juhlat Suomessa. Toisissa oli vanhemmat kotona ja kummassakin oli paljon tarjoiltavaa ja iso tanssilattia, jossa ihmiset oikeasti tanssivat. Toisissa bileissä oli myös teema "Around the world", jonka mukaan sai pukeutua jos halusi. Teemabileet onkin kuulemma todella suosittuja täällä. Mulla oli tosi hauskaa kummassakin paikassa ja pääsin jälleen tutustumaan moneen uuteen ihmiseen.

Sinéad

  Ollaan tehty pari reissua kuluneen viikon aikana. Kävin tiistaina ja torstaina Newcastlessa, joka on noin tunnin päässä täältä. Tiistaina hostmumilla oli asioita hoidettavana siellä, joten sain kätevästi kyydin ja pääsin tapaamaan suomalaista vaihtaria, Veetiä. Käytiin kahvilla ja kierreltiin vähän keskustassa, aika hukassa kylläkin koska kumpikaan ei tuntenut kaupunkia. Suomen puhuminen ja kokemusten vaihtaminen oli ihan huippua. Veeti asuu musta vaan 50 minuutin päässä, joten saatetaan vuoden aikana tavata pariinkin kertaan. Torstain reissu oli ihan extemporepäätös, lähdettiin siskon ja kaverin kanssa illalliselle Newcastleen. Automatkoilla laulettiin niin lujaa kuin kurkusta lähtee ja perillä mentiin nauttimaan ribsit ja Potatowedgesit meren rantaan. Tällaiset suunnittelemattomat reissut on niin mun mieleen.

  Tänä viikonloppuna oltiin myös ekalla yön yli kestäneellä reissulla, joka tapahtui Katoombaan Blue Mountaissille. Tää perhe on asunut noissa maisemissa kauankin ja siellä on paljon heidän sukulaisiaan. Blue Mountains tai tarkemmin Three Sisters siellä on kuulemma Australian yksi suosituimmista nähtävyyksistä, enkä ihmettele yhtään, miksi. Annan kuvien puhua puolestaan. Reissu oli tosi mukava ja meillä oli yhdessä hauskaa.

Have a nice week everyone,

Elina

School and stuff

Ensimmäinen kouluviikko ohi, ja päätin rauhallisen perjantai-illan kunniaksi tulla vähän kertomaan teille kuulumisia. Tuntuu niin uskomattomalta, että oon ollut jo pian viikon täällä perheessä! Tekemistä ja uusia asioita on koko ajan niin paljon että päivät liitää ihan huomaamatta ohitse. No, tällä hetkellä mulla on pelkkää aikaa vaan, mikä on kyllä ihan hyvä, koska saan vaan ottaa rennosti ja latailla akkuja.

  Tiistaina mulla oli siis ensimmäinen koulupäivä. Vedin päälleni vihreäpunaruudullisen hameen, valkoisen kauluspaidan ja punaisen collegepaidan. Ja sukkahousut, koska ulkona on jäätävän kylmä. Tai no, ei oikeastaan jäätävän kylmä, mutta olosuhteet huomioon ottaen on. Sisällä ei oo lämmitystä plus koulussa luokkien ovet on usein auki ja täällä ei oo sisäkäytäviä vaan koko ajan ollaan käytännössä pihalla. Mulla on kotona huoneessa onneksi pieni lämmitin, jonka laitan pariksi tunniksi päälle ennen kuin meen nukkumaan, muuten ilma mun huoneessa olisi oikeastaan yhtä kylmä kuin ulkona eli yöllä noin 7 astetta. Hui. Noniin ja se säästä sitten.


   Eka koulupäivä oli aikalailla sellainen kun mulle lupailtiin. Ihmiset tuli juttelemaan, kun kuuli mun aksentista, tai jostain muualta, että oon uus ja tuun vieläpä 'overseas' (ainut sana mitä aussit käyttää ulkomaista haha). Kaikki oli tosi ystävällisiä ja auttavaisia ja halus tietää Suomesta kaikenlaista. Joistakin ihmisistä on tullut sellaisia joille juttelen aina kun nään niitä koulussa, suuri osa halusi kuitenkin vaan ekana päivänä tulla juttelemaan. Oon hengaillut koulussa lähinnä hostsiskon ja sen kamujen kanssa. Välillä oon turvautunut siihen vähän liikaakin, enkä oo oikein luonut omia kontaktejani. Sinéadin parista ystävästä on kyllä tullut mullekin kavereita. Haluaisin tosi paljon aloittaa jonkun harrastuksen, esimerkiksi koulun joukkueessa, koska siellä tutustuu väkisinkin uusiin ihmisiin. Sovittiin, että maanantaina selvitellään millaisia harrastusmahdollisuuksia täällä mulle olis.

  Koulusta vähän vielä yleisesti jotain. Aineina mulla on maths, slr (liikunta), music, aboriginal studies, hosbitality (kotitalous) ja kaikille pakollinen english. Saatan kuitenkin vaihtaa musiikin, koska se musiikin ryhmä on täynnä oikeasti lahjakkaita ja musiikkiin panostavia ihmisiä ja pitäis myös esiintyä koulun edessä plus mulla ei oo mitään millä esiintyä kun viulu on Suomessa. Muuten tunnit ja opettajat on tosi rentoja, ei täällä oikeastaan paljon tarvi tehdä. Liikunta on ollut lähinnä nauramista ja vähän pallottelua, matikka älyttömän helppoa ja aboriginal studies aluksi ainakin todella tylsää. Meillä on koulupäivän aikana pari puolentunnin välituntia, joiden aikana syödään kotoa tuodut eväät. Oon yleensä ottanut mukaan leivän ja pari hedelmää, joilla on pärjännyt kummallisen hyvin. Eiköhän tää kumminkin riitä koulusta.

  Vapaa-ajalla ollaan oltu paljon hostsiskon kavereiden kanssa. Oon kyllä niin onnellinen, että tullaan hyvin toimeen ja että Sinéad on aina ottamassa mut mukaan, minne meneekään. Tänään jäin kuitenkin kotiin, koska haluan antaa hänelle vähän aikaa olla pelkästään omien kavereiden kanssa huolehtimatta musta. Ja myös siksi, että oon superväsynyt. Ollaan lähinnä hengailtu poikien kanssa, mutta oon mä päässyt pariin tyttöönkin tutustumaan. Kaikki on ollut ihan huipputyyppejä. Tän postauksen kuvat on mun, Sinéadin ja Rileyn eiliseltä autoreissulta, kun käytiin aivan upealla rannalla ja The Entrancessa.

  Ruuasta ja aussitavoista on vielä pakko mainita erikseen. Ruoka täällä perheessä on ollut superhyvää. Sandra eli hostäiti jo naureskelee kuinka mä tykkään kaikesta. Se ei kyllä oo mitenkään uutta, mutta perheen ruoka on oikeasti ihan erityisen hyvää. En myöskään ihmettele, että vaihtareille tulee yleensä kiloja lisää, täällä kuitenkin syödään aamu- ja välipalaksi pullaleipää, jonka päälle laitetaan hilloa (oon yrittänyt välttää kumpaakin ja mulle on jopa löytynyt täysjyväleipää jee!), ja melkein joka päivä tulee ostettua kaupungilta jotain syötävää, yleensä epäterveellistä. Täällä on sellainen tapa, että jos jollain kaveriporukasta ei satu olemaan rahaa mukana jossain niin kaverit maksaa mielellään, eikä rahoja todellakaan odoteta takaisin. Mun eilinen eka Meat pie, johon rakastuin, oli esimerkki kahdesta edellisestä lauseesta haha. Timtam -nimiset keksit on myös löytänyt tiensä suoraan mun sydämeen.

  Mua jaksaa aina naurattaa ja ihastuttaa näiden tapa puhua ja hassut lyhennykset. "Fuck off" ei täällä oikeastaan ikinä tarkoita sitä suoraan tuolla merkityksellä ja niin sanotaan usein, jos toinen vaikka härnää tahallaan. Moniin lauseisiin lisätään perään "ay" vaan, koska niin se kuulostaa paremmalta (that's heaps cool ay). "Oi" sanotaan, jos halutaan saada jonkun huomio. Linkkaan tähän vielä videon, koska se oli mun mielestä ihan hullun osuva hahah.


Till  the next time,
Elina

Alive and in Australia

Kuudes päivä Ausseissa ja fiilikset paremmat kuin hyvät. Aluksi meillä oli siis orientaatioleiri Sydneyssä ja toissapäivänä saavuttiin vihdoin perheisiin. Aikaa ei paljon kirjoitteluun ole ollut, mutta tämä ilta on vapaa, koska huomenna on ensimmäinen koulupäivä, joten halusin tulla vähän jakamaan alun tekemisiä, fiiliksiä ja kuvia.

Sydney operahouse & harbour bridge

 Soft Landing Camp järjestettiin siis leirikeskuksessa noin 40 minuutin päässä Sydneyn keskustasta. Pääosin leiri koostui ryhmäkeskusteluista ja esiintymisistä aiheena luonnollisesti vaihto-oppilas-elämä ja paikalla oli myös paikallisia leadereita kertomassa Australian kulttuurista. Toisena päivänä päästiin käymään Sydneyn keskustassa, jossa vietettiin piknik ihanassa puistossa. Maisemat oli kivat niin kuin kuvasta näkyy ja sääkin lämmin ja aurinkoinen, vaikka täällä onkin keskitalvi nyt. Sydneyssä mentiin vielä lautalla Manly Beachille, jossa oli shoppailuun aikaa parisen tuntia.

  Tää kolmen päivän leiri oli erittäin hyvä ennen perheisiin menoa, koska saatiin tasailla jet lagia. Tosin aikaa nukkumiseen olisi voinut olla enemmänkin. Leirillä meistä tuli suomalaisten vaihtareiden kanssa tosi läheisiä ja monen kanssa sovittiin jo tapaamisista niin Ausseissa kuin Suomessakin. Toki oli kiva myös puhua englantia, ettei tarvinnut aloittaa sitä suoraan host-perheen kanssa.

Suomitytöt Jenna, mä, Maria, Saila, Anni ja Juni

Linnut täälä tulee ihan tosi lähelle eikä pelkää yhtään! Tää oli meidän nimeämänä pahoinvointinen pöllö ja oikeelta nimeltään vissiin Cookaburra haha

Minä onnellisena Sydneyssä

  Lauantaina osalla oli vielä jatkolentoja, mutta mun hostperhe asuu sen verran lähellä Sydneya, että mut tultiin hakemaan autolla. Hostmum Sandra oli mua vastassa pehmolelu-koalan kanssa ja heti ensitapaaminen sujui kyllä hyvin! Juttu lähti alusta asti luistamaan ja aksentti oli helposti ymmärrettävä. Kotona meitä odotteli hostdad Tom ja hostsister Sinéad sekä kaks innokasta ja söpöä pikkupoikaa, Leo ja Lyndon. Tomin aksentin kanssa mulla on vielä totuttelemista, koska se on jonkinlainen Irlanti- ja Aussi-aksentin sekoitus ja vähän vaikeasti ymmärrettävää, mutta ihan hyvin oon pärjännyt haha. Pikkupojat on tosi vilkkaita ja välillä huudolle ei meinaa tulla loppua, mutta ne tuntuu tykkäävän musta ja on myös tosi sulosia. Sinéad on myös tosi mukava ja tullaan hyvin toimeen. Se on kuulemma myös puhunut monille kavereilleen musta ja sanoi, että koulussa kaikki haluu nähdä mut ja tulla juttelemaan, mikä on toisaalta kiva, mutta jännittää kyllä. Mulla on muuten myös koulupuku; ruutuhame, kauluspaita ja kollaripaita, jee. Eipä ainakaan tarvi miettiä mitä aamulla pukee!
 
  Tää alue on myös tosi kiva. Talon lähellä on lähinnä vaan asuinaluetta, mutta kun lähtee johonkin suuntaan meidän tieltä, täällä on paljon vuoria ja mäkiä ja ihania rantoja joka puolella. Ollaan käyty The Entrancessa, joka on noin 10 minuutin päässä meidän kodista. Se on oikeestaan niin kuin keskusta ja siellä on ihana ranta, kauppoja, ravintoloita, lava, jossa on viikonloppusin esiintyjiä ja paikka jossa saa syöttää pelikaaneja hahaha. Tän lisäks oltiin ekana päivänä ostoskeskuksessa hostmumin, Sinéadin ja Lyndonin kanssa lounaalla ja ostamassa mulle koulupuku. Eilen hengailtiin Sinéadin ja hänen parin kaverin kanssa toisessa kauppakeskuksessa. Tänään käytiin hommaamassa salikortit mulle ja hostsisterille ja oli ihana päästä pitkästä aikaa kunnolla urheilemaan!

 Lyndon

 Leo

 Mun huone, ihana iso sänky!

 Meidän kiva pikku talo

Kotitie

  Englanti on sujunut välillä paremmin ja välillä vähän huonommin. Tuntuu, että aamupäivästä se sujuu paremmin ja mua huvittaakin jutella enemmän, hahaha! Iltasin väsyttää tosi paljon varmaan se kaikki ajatteleminen, mitä joutuu tekemään kun kääntää koko ajan puhetta mielessään. Kun oltiin Sinéadin, Ryanin ja Arielin kanssa, mun oli välillä tosi vaikea pysyä mukana, koska puheenaiheet oli aikalailla ihmiset täällä ja juoruja kuka on kenenkin kanssa tai mitä kellekin kuuluu.

  Australialaisista sen verran, että kirjaimellisesti kaikki kauppojen myyjistä lähtien on tosi sosiaalisia, auttavaisia ja niin kuin täällä sanotaan, easygoing. Oon esimerkiksi nähnyt monia, jotka on ollut kaupassa ja kaupungilla ilman kenkiä, mikä on aika hämmentävää musta. Täällä myös tosi monen harrastuksiin kuuluu oikeasti surffaaminen ja monilla pojilla on pitkät hiukset ja tosi monilla tytöillä nenä- ja huulikoruja. Slangisanoja on välillä vaikea ymmärtää, mutta onneksi hostsisko on tulkkaamassa mulle aina kun muistaa tai kun kysyn. Oon oppinu jo ainakin heaps=monia/paljon, yeah nah=ei, nah yeah=kyllä, froth (esim. I froth on him)=pitää jotain kuumana, hyvännäköisenä. Nää on niin hauskoja ja Sinéad selittää näitä mulle aina ihan innoissaan. Oon huomannut myös, että kun hyvästellään toinen, sanotaan aina "see ya", eikä oikeestaan ikinä "bye".

  Siinä kaikki oikeastaan tältä kertaa. Nauttikaahan Suomessa kesästä ja lomasta, mulla alkaa tosiaan huomenna koulu ja odottelen, että nää säät vähän lämpenis (täältä parin tunnin päässä on tullut eilen lunta...). Elo-syyskuussa kuulemma pitäis kuitenkin jo alkaa kevät tulemaan. Mä painun tästä äkkiä pehkuihin, koska huomenna odottaa aikainen herätys.

See ya,
Elina

The start of my adventure

G'day mates!

  Olen 17-vuotias tyttö Länsi-Suomesta. Noin 10-vuotiaasta asti vaihtovuosi on ollut mun unelma. Kaikki lähti kai siitä, kun mun sisko oli omana lukioaikanaan vaihdossa. Siskon kertomukset kokemuksistaan ja kuvat unelmarannoilta ja palmujen alta saivat sitten kipinän syttymään, että jonain päivänä tämäkin tyttö ottaa ja lähtee. Kohdemaaksi valikoitui Australia kielensä, lämmön ja rennon elämäntavan ja ihmisten takia.

  Mun vaihtovuoden alkuun on nyt siis pari päivää aikaa. Pari päivää! Tuntuu, että aika kuudestakymmenestä päivästä kahteen päivään on hujahtanut ohi aivan mun huomaamatta. Maanantaina jo nousen muiden suomalaisten vaihtareiden kanssa lentokoneeseen, joka aloittaa meidän kymmenkuukautisen matkamme suuntaamalla Singaporeen. Sieltä tie vie suoraan Sydneyyn, jossa kolme päivää kestävän Soft Landing Campin jälkeen mun hostperhe hakee mut leiriltä tulevaan kotiini, Killarney Valeen. Pienien epäselvyyksien ja selvittelyjen jälkeen oon ymmärtänyt, että Killarney Vale on oikeastaan yksi monista lähiöistä, jotka sijaitsevat Central Coastin alueella, eikä kaupunki. Alue vaikuttaa kuitenkin tosi ihanalta, se sijaitsee nimensä mukaan aivan rannikolla ja vieressä on myös järvi. Rantoja on siis ympärillä paljon, mikä kelpaa mulle paremmin kuin hyvin!

Killarney Vale kartalla, vain 90 minuutin päässä Sydneystä!

  Mun hostperheeseen kuuluu jo eläkkeelle jääneet vanhemmat, heidän 17-vuotias lapsenlapsensa sekä kaksi kasvattilasta, toinen vähän päälle 1-vuotias ja toinen noin 2,5-vuotias. Suomi-perheen ja -suvun nuorimpana odotan innolla asumista näiden pikkupoikien kanssa. Elämä hostperheessä tulee varmasti olemaan erilaista ja vauhdikkaampaa kuin täällä kotona jo toista vuotta äidin ja isän kanssa kolmestaan, mutta sitähän vaihtovuodelta haluankin, erilaisuutta. Aika paljon oon jo hostmumille ja -siskolle jutellut ja on kyllä sellainen tunne, että tullaan varmasti hyvin toimeen. Perheestä ja alueesta kerron lisää sitten, kun olen päässyt heidät oikeasti tapaamaan ja näkemään paikan omin silmin.

Hyvästit ovat olleet mulle viime viikolla melkein jokapäiväisiä. Keskiviikkona oli ihan viralliset läksiäisetkin, jonne olin kutsunut lähimpiä ystäviä. Sain tyttöporukalta "Australiatytön selvitytymispakkauksen", joka piti sisällään kaikkea mahdollista sukkahousuista hello kitty -laastareihin ja ruisnäkkäreihin. Oli kaikkea, mitä ikinä vain saatankin tarvita, hahah. Mulle oli tehty myös ikioma laulu, johon oli hyvin tiivistetty mun panikoinnit ja murheet, mutta myös unelmoinnitkin matkasta. Ilta oli aivan huikea.

Siinä toisaalta olin ihmeissäni, että kuinka mua ei itketä ollenkaan. Kavereiden kanssa arvioitiin, että ehkä se on ihan hyvä. Surullinen kerkeän varmasti olla vielä myöhemminkin, ja oli ihana nauttia parhaiden ihmisten seurasta viimeisiä kertoja. Tuli se itku kuitenkin sitten seuraavana päivänä kotona kuvia katsellessani.

Läksiäislahjan ja -yhteiskuvan lisäksi pari kuvaa provinssista ja One Directionin keikalta

Eipä mulla kai sitten muuta sanottavaa tähän alkuun. Yritän nyt vielä pakkailla puuttuvia juttuja ja huomenna nään viimestä kertaa isovanhempia ja siskoa.. Ensi postauksen tuunkin sitten tekemään Australiasta käsin, apua!!

- Elina