Queensland

Hello taas liian pitkästä aikaa! Kolme viikkoa vierähtänyt, kokeet takanapäin (tuloksia en ikinä saanut tietää ja ehkä ihan hyvä niin) ja samoin jo melkein lomatkin. Queenslandissakin oon ehtinyt piipahtamaan ja koska tähän kolmeen viikkoon ei juurikaan muuta kummallista ole mahtunut niin päätin tästä kyseisestä reissusta tulla teille kirjoittelemaan.

Aloitetaanpa siis ihan alusta. Viime postauksessa jo taisin mainita näistä suunnitelmista. Sen jälkeen pari viikkoa menikin melkoisessa hullunmyllyssä kun ruvettiin lentolippujen oston jälkeen (hups) selvittelemään onko mun yksin matkustaminen edes luvallista. Parin tahon mukaan se oli, mutta parin ei ja sen kanssa sitten kamppailtiin hampaat irvessä. Lopulta kysyttiin Suomen päästä lupaa ja kun se saatiin, hirvittävän säädön jälkeen oli vihdoin varmaa että lähden. Innostus ja onni oli siten vieläkin suurempi kun matka kävi Newcastlen lentokentälle ja sieltä Brisbaneen matkaavaan koneeseen.

Frozen yoghurt on täällä jotain niin täydellistä

Burleigh Point

Lentokentällä mua vastalla oli Anni, suomalainen vaihtari jonka hostperheessä yövyin nuo neljä päivää. Olin todella hämmästynyt kuinka oudolta tuntui puhua Suomea jonkun kanssa kasvokkain, sitä kun en ollut tehnyt kuin kerran aikaisemmin täällä oloni aikana. Lähtihän se siitä sitten nopeasti luistamaan ja juttua kyllä riitti kummallakin jaettavaksi omalta osaltaan parista ekasta kuukaudesta. Muiden vaihtareiden kanssa puhumisessa parasta on, kuinka toinen voi oikeasti samaistua sun tunteisiin kun muut eivät siihen oikeastaan täydellisesti voi koskaan pystyä.

Aikataulu oli meillä kaikille neljälle päivälle todella tiivis, eikä "kotona" ehditty paljon muuta kuin nukkua, mikä sopi mulle hetken hiljaiselon jälkeen paremmin kuin hyvin. Saavuin perille siis tiistaina illalla, ja silloin käytiin vain nopeasti kaupassa, vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja painuttiin pehkuihin. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä meillä oli ohjelmassa Brisbane ja siellä South Bank, joka oli siis tuollainen laguuni keskellä kaupunkia, ihanien kahviloiden ja ruokapaikkojen ympäröimänä. Mukaan liittyi myös pari muuta talvilähdöllä tullutta suomivaihtaria, Daniela ja Silja. Istuskeltiin auringossa laguuni ja pilvenpiirtäjät maisemana edessä, kierreltiin kivoja vaatekauppoja Brisbanen keskustassa ja illalla mä ja Anni käytiin vielä kahdestaan syömässä. Sen jälkeen meidän ilta olikin melkoinen katastrofi kun kahvintilaaminen meni pieleen, juostiin väärään suuntaan kun junan lähtöön oli viisi minuuttia, ei päästy oikealla pysäkillä junasta ulos, jouduttiin kyydin puutteessa soittamaan taksi ja taisteltiin tunnin ajan yrittäen tappaa sisälle päässyttä jättihämähäkkiä. Itkun ja naurun sekaisin tuntein nukkumaanmeno tuntui paremmalta kuin loistavalta idealta tuon illan jälkeen.

South Bank, joka ei todellakaan päässyt oikeuksiinsa kuvissa :(

Brissy

Daniela meikä ja Anni

Seuraavana parina aamuna otettiin juna Gold Coastille Surfers Paradiseen. Ekana päivänä siellä kierreltiin parit kaupat ja makoiltiin urheasti Surfers Paradisen rannalla vaikka hiekkaa lensi joka paikkaan järkyttävän tuulen takia. Fiksuina tyttöinä löydettiin kuitenkin tuulensuojaisa paikka, jossa olikin paljon mukavampi ja lämpimämpi olla loppuaika. Beachin jälkeen pääsin ekan kerran elämässäni Sushi Train -ravintolaan, eli siis sellaiseen, jossa sushit pyörii pieninä annoksina sellasella liukuhihnalla, josta saa itse valita mitä haluaa. Rakastuin ihan täysin, sushi on niiiin mun lempparia.

 Otettiin juna kotiin melko aikaisin ja käytiin matkan varrella kahvilla ja ostamassa värkit makaroonilaatikkoon, joka samana iltana sitten väsättiin. Vaikka juusto unohtuikin ja ketsuppi puuttui kokonaan, maistui kyllä uskomattoman hyvältä tällainen perus suomiruoka pitkästä aikaa.

Toisena Gold Coast-päivänä matkattiin suoraan bussilla vähän Surfers Paradisesta pidemmälle, paikkaan nimeltä Burleigh Point, joka on osa samaa rantaa. Lyhyen kävelyreitin jälkeen saavuttiin mun kokemusten tähän mennessä täydellisimpään paikkaan Australiassa. Matalaa turkoosinläpinäkyvää vettä, vitivalkoista hiekkaa ja aurinko, tarviiko muuta edes kertoa.

Kun oltiin otettu Burleighissä aurinkoa tarpeeksemme, tai no oikeastaan kun alkoi yllättäen satamaan, lähdettiin taas Surfersiin, jossa tällä kertaa odotti suomivaihtarit Silja ja Peppi. Käytiin lounaalla kivassa raflassa, vaihdeltiin kokemuksia ja naurettiin, kierreltiin kauppoja ja lähdettiin illalla junalla kotiin. 

Tuli kotoisat Suomiajat mieleen, kun kahvia tuli juotua 2-3 kuppia päivässä Annin kanssa.

Yummyyy

Reissun kruunasi päivä Dreamworldissa, Australian suurimmassa huvipuistossa. Nautittiin jälleen kerran aamukahvit, jonka jälkeen testattiin kaikki hurjimmat laitteet ja lasersota, olo kuin pikkulapsella. Kahden aikoihin alkoi taas satamaan (Queenslandissa ei kuulemma sada oikeastaan ikinä, mutta mun tuurilla satoi poikkeuksellisesti kahtena päivänä mun neljästä päivästä), joten istuttiin hetken sisällä odotellen sateen loppumista, missä ei onneksi lopulta mennyt kovin kauan. Käytiin vielä loput must -laitteet läpi ja lähdettiin sitten junalla kodin kautta ravintolaan, josta pikku säädön jälkeen juna-asemalle jälleen. Anni saatteli mut puoleenväliin lentokenttäjunalla, ja lopun matkasta menin yksin. Oli todella haikea sanoa hyvästit, tietäen että seuraavan kerran nähdään luultavasti vasta viiden kuukauden päästä ja että meidän pieni "loma vaihtovuodesta" oli tullut päätökseen. Oli se kotiin tuleminenkin lopulta kivaa, reissun aikana sattuneista syistä opin arvostamaan juuri mun omaa asuinpaikkaa ja perhettä. Loppulomalle on luvattu onneksi aurinkoista ja lämmintä säätä ja kouluun palataan pitkän viikonlopun (johon kuuluu kuulemma footyn katsomista tv:stä ja barbequea) jälkeen tiistaina. Nauttikaa te syksystä ja koko ajan kylmenevistä säistä, mä toivotan erittäin tervetulleeksi kevään kuumat säät ja edessä häämöttävän kesän :)))))

Till the next time, Elina

I fell in love with the seaside

Oops, taas on mennyt pari viikkoa aikaa viime postauksesta... Blogi ei hirveesti pyöri mun mielessä ennen kuin kaverit ja perhe rupee kyselemään erikseen kuulumisia Whatsapissa. Ei siinä, tottakai saa kysellä, mun oma vikahan se on että en oo kirjotellut. Ja toisaalta välillä on kiva avata läppäri ja muistella taas mitä sitä onkaan tullut tehtyä täällä.

  Ensinnäkin, alan turhautua mun säälittäviin kuviin. Tässä postauksessa suuri osa kuvista on otettu jollain muulla, kuin mun puhelimen kameralla. Kännykän kameran laatu on jostain syystä mennyt hurjaa vauhtia alaspäin, eikä säpäleinä olevalla näytöllä muutenkaan huvita paljon kuvailla. Syy siihen, miksi en sitä oo vieläkään korjannut on, että mun puhelin alkaa muutenkin vedellä viimeisiään. En halua siis maksaa 100 dollaria turhaan, jos tää hetken päästä menee niin huonoon kuntoon, että pitäisi hankkia uusi.

  Halusin liittää tuohon alkuun yhden mun lempparibiisin ausseista. Kuulin sen itseasiassa ekaa kertaa kun Sinéad soitteli sitä kitaralla mun ensimmäisillä viikoilla täällä. Bändi on australialainen Sticky Fingers ja kyseinen kappale Rum Rage, mutta oon kuunnellut paljon myös muita Sticky Fingersin biisejä ja oon rakastunut. On hullua miten hyvä fiilis mulle tulee aina kun kuulen tuon laulun, ja haluan muistaa sen myöhemminkin tätä lueskellessa.

Maisema on oikeastaan joka puolella tässä lähistöllä tällainen kun lähtee Central Coastin ulkopuolelle; mäkiä ja paljon paljon puita. + Todella harvoin pilviä hahaha

Blogin selfie-neitsyys menetetty

  Pari viikkoa sitten parannuin vihdoin mun taudista. On tuntunut niin hyvältä taas päästä urheilemaan! Se vaikuttaa mielialaankin mulla niin merkittävästi, että en ihmettele kun kaikki tuntui vähän hankalalta tuolloin kipeenä olon aikana. En tosin vieläkään oo löytänyt mulle sopivaa lajia mitä aloittaa. Futiskausi täälä on juuri loppunut, ja alkaa vasta ens vuonna taas uudestaan, eli se on laskuista pois. Toisaalta haluaisin koittaa jotain näistä aussilajeista esim footya, joka on jonkinlainen amerikkalaisen jalkapallon ja normi jalkapallon sekoitus tai netballia, joka on vähän niin kuin koripalloa. Ongelma on vaan, että koululla ei ole harrastusmahdollisuuksia ja koulun ulkopuolella touhu näissä on sen verran totista, etten tiedä uskallanko mennä mukaan tietämättä edes sääntöjä kunnolla. Pääasia kuitenkin on että pääsen täältä helposti lenkille järven rantaan tai salille parin kilsan päähän. Viime viikolla lenkillä sain pikku muistutuksen Australian omalaatuisista eläimistä, kun yhtäkkiä joku iski mua voimalla takaraivoon. Siinä tilanteessa meinas pikku paniikki iskeä kun yritin tunnustella onko mun päässä joku valtava hämähäkki vai mitä juuri tapahtui mutta en sitten bongannut hyökkääjää. Kaikki aussikaverit oli kuitenkin samaa mieltä, että se oli Magpie eli eräs lintulaji ja parilla oli samanlaisia kokemuksia näistä kyseisistä pirulaisista. Vaikka tuolloin tapahtumahetkellä meinas itku tulla kun säikähdin niin paljon, niin nyt myöhemmin on hauska kuvitella miltä tuo tilanne mahtoi sivustakatsojalle näyttää.

  Lintuhyökkäysten ja urheilun lisäksi mulla on taas riittänyt tekemistä. Mun kaveriporukka on nyt vakituisempi ja monesta tytöstä on tullut läheisempiä. Australialaisilla on tosi usein tapana "stay over" eli yökyläillä ja oon nyt parin viikon sisällä useampaan kertaan ollut näissä sleepovereissa jollain porukalla tai vaan kahdestaan kaverin kanssa. Myös elokuvissa on tullut käytyä pari kertaa ja samoin ulkona syömässä ja shoppailemassa, yhdet bileetkin oli. Säät on tällä viikolla alkanut myös lämpenemään sen verran, että käytiin ekan kerran meressä uimassa ja illallakaan ei enää tule kunnolla "kylmä". Voisin siis todeta että elämä on aika kivaa.

Täällä on tosi usein kuvaaja bileissä, joka sitten laittaa kuvat kaikkien saataville Facebookkiin, musta tosi hyvä idea! Ja India Blue täs mun kans, rakastan tota nimeä

Rakkaita tytsyjä

Ebonyn kans shoppailua

Maanantaina kokeen jälkeen mentiin rannalle, oi vitsi ku oli ihanaa!

 Tällä hetkellä koulussa on koeviikko. Mulla se on koostunut enkun kokeesta maanantaina, ja matikan sekä slr:n kokeista tiistaina. Tuntuu, että enkun koe, jossa oli kaksi esseetä aiheina creative writing ja analysis about movie, saattoi jopa mennä ihan hyvin mutta en uskalla lupailla mitään hahah. Matikka ei mennytkään sitten niin hyvin ja slr, liikunta (kysymykset oli mm. valmentamisesta ja erilaisista liikuntatekniikoista) meni veikkaa & voita tyylillä. Perjantaina vielä society & culture:sta koe ja siinä ne sitten olikin. Tänään, huomenna ja ensi viikon maanantaina ja tiistaina mulla on vapaata koulusta, koska ei ole kokeita ja ensi viikon jälkeen alkaa muutenkin parin viikon loma. Oon älyttömän innoissani mun suunnitelmista. Lentoliput on jo varattuna Queenslandiin jonne olis tarkoitus mennä seikkailemaan neljäks päiväks vaihtarikaverin, Annin, kanssa. Anni asuu Brisbanen ja Gold Coastin välillä ja oon siellä hostperheessä yötä. Ohjelmassa on ainakin Brisbanen South Bank, Surfers Paradise, ravintolareissu suomalaisten tyttöjen kanssa ja mahdollisesti jossain themeparkissa käyminen. Ihan mahtavaa päästä näkemään toista osavaltiota täällä ja kaikkia noita unelmapaikkoja, joita oon niin paljon kuullut kehuttavan. Toiselle lomaviikolle ei vielä kummempia suunnitelmia ole, mutta enköhän sinnekin jotain tekemistä keksi.

  Viime viikon isänpäivä sai ajattelemaan omaa isää kotona, tai missä ikinä meneekään. Kaverit täällä vain sanoi, kuinka ne ei liiemmin välitä isänpäivästä ja haluais mielummin tehdä jotain muuta kuin olla vaan kotona. Myönnetään, oon kyllä syyllistynyt joskus isänpäivänä samanlaiseen ajatteluun Suomessa ollessani (anteeks isi). Tällä kertaa kuvien katselun ja ikävöinnin sijasta olisin kuitenkin mielelläni viettänyt tuon päivän oman isän kanssa. Iskä, haluan vain sanoa, että olet tärkeä ja mulla on sua ikävä. Ja äiti, samat sanat sulle.

Tänään taidan vielä lähteä pikku lenkille ja sen jälkeen suunnitelmissa Netflixi pitkästä aikaa. Huomenna vapaapäivä olisi tarkoitus viettää rannalla. Pitäkää te hauskaa koulussa, heh.

With love, Elina

Flu, cockroaches and Sydney

Kurkkukipuinen ja tukkonenäinen mutta onnellinen Elina ilmoittautuu. Kotiuduttiin Sydneystä pieneltä viikonloppureissulta aiemmin tänään ja sateisen päivän tekemisenpuutteessa päätin tulla päivittelemään mun kuudennesta (?!?!) viikosta Australiassa.

  Kun viime viikon sunnuntai-aamuna heräsin, päätä särki niin paljo, että oksetti. Kurkku oli myös arka ja vilunväreet ei tuntunut loppuvan millään. Olin luultavasti saanut kylmää edellisenä päivänä, kun käytiin lounaalla rannassa ja mulla oli tapani mukaan liian vähän vaatetta päällä. Jätin maanantaina sitten koulun välistä ja makoilin vain kotona nuo pari päivää. Lääkkeiden avulla sain huonon olon kuitenkin lähes kokonaan kääntymään ja torstaina käytiin hostsiskon kanssa hölkällä/kävelyllä koska mulla oli ollut hyvä olo koko päivän. Perjantaina tämä kostautui ja kurkkukivun lisäksi takaisin tuli yskä ja tukkoinen nenä, joita en oo vieläkään taltuttanut. Blääh, tässä sitä terveenä olemista taas oppii arvostamaan kun edes viikon ajan elää täysin särkylääkkeiden, kurkkupastillien ja nenäsuihkeen voimalla.

  Kovin paljon mulla ei sitten ookkaan ollut muuta ohjelmaa tällä viikolla, kun aika on lähinnä kulunut kotona lepäilyyn ja sairauden paranteluun. En oo päässyt edes urheilemaan, mikä yleensä jollain tapaa pelastaa turhauttavan ja tylsän päivän ja olo on tullut todella pitkäksi välillä. Siitä huomaa, että kotona on tullut vietettyä liikaa aikaa, kun törmää viikon aikana kahteen torakkaan, joita en aiemmin vielä ollut nähnyt yhtäkään. Aivan ensimmäinen jonka näin lensi vessan katosta ja mä juoksin paniikissa kiljuen olohuoneeseen. Sandra tuli sitten ja tappoi tuon jäätävän kokoisen ällötyksen. Toinen käveli jalkani yli kun istuin pöydän ääressä ja hyppäsin varmaan metrin ilmaan. Sandra ja Tom saivat kummallakin kerralla makeat naurut ja muistuttivat, että torakat eivät ole mitään kun vertaa jättiläishämähäkkeihin ja liskoihin, jotka kesällä löytävät tiensä sisälle. Torakoissa oli jo tarpeeksi pelkäämistä, en malta odottaa kesää...

Syyllistyin ekan kerran kattelemaan netflixia, englanninkielisillä teksteillä kyllä haha

Miksköhän mulla on vaan ruokakuvia tältä viikolta

Randomkuva pelikaaneista jotka chillaili ravintolan edessä

Eilen pääsin vihdoin muuallekkin täältä kuin kouluun, kun lähdettiin aamujunalla Sydneyyn. Oltiin päätetty, että lähdetään Sinéadin ja Sandran kanssa kolmestaan reissuun, kun Sandra voitti tiistaina raveista (?) 200 dollaria, haha. Sää oli varmaan kuumin, mitä tähän mennessä on ollut, 28 astetta. Kun noin puolenpäivän aikaan päästiin perille, vietiin vain kamat äkkiä hotellille ja suunnattiin kohti keskustaa. Siellä syötiin mahat täyteen herkkuruokaa Irlantilaisessa pubissa ja lähdettiin sitten kiertelemään sataman lähellä olevalle torille ja löydettiinpä tiemme myös kauppakeskukseenkin. Mulla oli hakusessa vain yksi ainut asia, adidaksen valkoiset superstar -kengät. En ilmeisesti ole kuitenkaan ainoa, joka sellaiset haluaa. Jokaisessa kenkäkaupassa, joka kyseisiä kenkiä myi, oli naisten koot näistä myyty kuulemma parissa päivässä. En siis saanut haluamaani, vaatteita kyllä löytyi, haha. Taidan tilata nuo kengät tässä joku päivä netistä.

  Kun saatiin shoppailusta tarpeeksemme, päätettiin lähteä satamaan kävelylle ja vain nauttimaan auringonlaskusta ja ihanan lämpimästä illasta. Näkymät oli upeat, kun pimeä tuli ja pilvenpiirtäjien valot heijastui vedestä. Haettiin takeaway sushit ja mentiin syömään ne pihalle, minkä jälkeen kaikki oli jo niin väsyneitä, että yhteispäätöksellä mentiin hotellille lepäilemään pariksi tunniksi. Illalla meidän oli pakko lähteä vielä testaamaan päivällä bongattu kakkuravintola, ja oli kyllä vaivan arvoinen, nam!

  Seuraavana aamuna kerättiin kamat, luovutettiin huone ja lähdettiin etsimään kivaa aamupalapaikkaa. Löydettiinkin aivan ihana söpö kahvila, jossa ihan rauhassa nautittiin aamupala pitkän kaavan mukaan, ennen kuin pyörähdettiin vielä parissa kaupassa ja suunnattiin takaisin kohti Central Coastia. Sydneyyn olisi upeaa päästä toisenkin kerran vähän pidemmäksi aikaa, se on kuitenkin niin valtava ja nähtävää riittäisi vaikka kuinka paljon. Keskustassa käyminen, sen väenpaljouden, pilvenpiirtäjien ja upeiden kauppojen näkeminen sekä toisaalta kauniissa satamassa käveleminen oli mulle silti jotain aivan mahtavaa. 

Irish pub

Paras kuva, mikä mulla oli keskustasta.. Hyvä yritys kuitenkin

Yummyyy

Vaikka mua ei tän hetken kunnolla yhtään houkuttelisi, niin huomenna pitää taas sitten kouluun. Blääh. No juurihan mä valitin, etten jaksa olla kotonakaan. Koulu olisi kyllä ihan okei muuten, mutta huonovointisena siellä paleleminen ei juuri houkuttele. Jälleen kerran toivon vaan, että lämpimät säät vain tulisivat jo. Ai niin! Tätä jaksoa on nyt 3 tai 4 viikkoa jäljellä, jonka jälkeen meillä on kahden viikon loma. Kun mennään sitten kouluun takaisin, alkaa year 12 eli seuraava kouluvuosi ja viimeinen jakso ennen kesälomaa. En tajua miten tää menee näin epäloogisesti, että ennen kesälomaa on jo yksi jakso seuraavaa vuotta? Hahah. No kuitenkin year 11 loppuminen tarkoittaa myös assessment taskeja ja loppukokeita, eli mun pitää oikeasti ruveta varmaan tekemään jotain koulun eteen.. Saa nähdä miten sujuu. Opettajat tuskin kyllä odottaa multa hirveesti, mutta haluan silti saada koulujutut läpi kunnialla.

  Anyway, 48 päivää takana Australiassa ja onneksi vielä paljon paljon enemmän edessä! Nautin edelleen mun elämästä täällä ja opin päivittäin jotain uutta. Välillä kamppailen hankalien tilanteiden ja ajatusten kanssa mutta kaikesta selvitään. Muistakaa, että te suomikaverit ja perhe ootte mun ajatuksissa paljon.

Haleja täältä, Elina

Finnish meets Australian

Koska näin vaihtovuoden alussa kiinnittää varmasti eniten huomiota eroavaisuuksiin kotimaan ja kohdemaan välillä, ajattelin että siitä olisi hauska tehdä ihan erillinen postaus. Liitin mukaan myös australialaisten hauskoja sanomisia Suomesta. Läheskään kaikki, mihin oon törmännyt, ei tähän postaukseen mahtunut ja siltikin pituutta tuli ihan kunnolla. Olisi hauska tehdä tällainen samanlainen vaihtovuoden loppupuolella ja keräillä siihen sitten vain parhaimpia matkan varrelta. Okei, ja sitten asiaan.

DIFFERENCES

Ihan ensimmäisenä kun tänne laskeuduttiin ja lähdettiin ajamaan bussilla, jo autossa istuminen otti mahanpohjasta, koska täällä liikenne on vasemmanpuoleinen. Ensimmäisen viikon ajan autolla ajaessa tuntui koko ajan, että pian ajetaan kolari ja ehkä toisella viikolla jonnekkin lähdettäessä opin vihdoin kävelemään auton vasemmalle puolelle ajajan paikan sijaan. Liikenne on kuitenkin yksi harvoista asioista, jotka on täällä erilailla. Seuraavaksi australialaisia tapoja ja asioita, jotka on erilaisia kuin koti-Suomessa.

Ruokailu

- Maccas eli McDonalds on kaikkien nuorten mieleen, vain mielikuvitus on rajana kun mietit leivänpäällisiä (esim. lihapullia ja spagettia Bolognesea oon nähnyt monien eväsleipien välissä), ja päivällisellä annokset annostellaan valmiiksi. Juustohöyliä ei juuri ole, juusto leikataan veitsellä. Ja ei ole yhtään ihmeellistä jos kouluruokailussa puhkeaa ruokasota.

Hammasraudat
- Maksaa täällä ihan hullun paljon (kysyin eräältä tytöltä kun tästä keskusteltiin ja 7000 aussidollaria oli vissiin tarkka hinta) ja siks saatetaan saada esim. synttärilahjaks.

Maksaminen
- Kaverit tarjoaa maksamaan, tai kysyy "Do you want something?" kun mennään syömään, kauppaan, bussilla tai vaikkapa konserttiin. Ja rahoja ei odoteta/hyväksytä takasin. Tästä voitais ottaa kyllä mallia Suomessakin.

Työpaikat

- Jokainen lukiolainen ja nuoremmatkin on töissä jossain. En oo tavannut vielä ketään samanikäistä, jolla ei olis työpaikkaa ja monet työskentelee useammassakin paikassa. Työvuoroja ei tosin usein oo joka päivä, vaan noin kolmesti viikossa.

Are you okay?
- Kysytty multa monta kertaa kun oon koulussa kävellyt yksin ja luultavasti näyttänyt vähän eksyneeltä, tai jopa tunneilla opettajat on kysyny pari kertaa jos oon koomaillu väsyneenä. Eikä tää johdu vaan siitä että oon vaihtari, tätä kysytään paljon useemmin ja helpommin kuin Suomessa muiltakin.

Tekstaaminen

- Emojeita ei käytetä oikeastaan ollenkaan, tai muitakaan hymiöitä. Tää tuntui aluks tosi oudolta ja siltä että toinen olis "kylmä" koska suomalaiset on melkoisia emojien superkäyttäjiä. Usein sanotaan haha tai lol nauruhymiön tilalle ja viestien perään laitetaan x kuvaamaan halia.

Kahvi
- On harvinaista jos perheessä on kahvinkeitin, pikakahvia saatetaan juoda silloin tällöin. Kahvia ei todellakaan litkitä viidesti päivässä niin kuin Suomessa. Ite oon tainnut juoda noin neljä kertaa täällä kahvia, kolmesti kahvilassa ja kerran pikakahvia kotona jos sitä nyt kahviksi voisi kutsua.

Paikkojen nimet

- Woy Woy, Wollongong, Tuggerah, Kangy Angy, Tumbi Umbi, mitä näitä nyt on.

AUSSIE SLANG

Ei paljon koulussa ole tätä puhetyyliä oppinut, vaan ihan kantapään kautta täällä. Aiheuttaa vieläkin välillä niin paljon hämmennystä, että haluan jakaa teille jotain sanoja ja sanontoja, joihin oon kiinnittäny huomiota. Nää tuskin pätee koko Australiaan, mutta näin täälläpäin.

Bro & mate

- Kaikki nuoret käyttää näitä paljon ja kaikkien kanssa, myös tytöille sanotaan bro.

Yous
- En tiedä mistä tää johtuu, mutta jos haluaa puhutella montaa ihmistä, you ei riitä vaan täällä sanotaan aina yous.

Sweetie, love, darling, dear
- Aikuiset, tutut tai tuntemattomat, käyttää usein jotain näistä nuorille/lapsille puhuttaessa.

Cya
- Tästä oon tainnut mainita aiemminkin, mutta siis melkein aina kun hyvästellään, sanotaan see you ja usein vielä se aika milloin seuraavan kerran tullaan näkemään. Esimerkiksi illalla kun sanon hyvät yöt niin vastaus on usein "See ya in the morning, dear."

Chemist
- Eli apteekki. Ja niissä myydään kaikkea hajuvesistä kenkiin.

Thongs
- Eli varvassandaalit. Onneksi tiesin tän ite jo aiemmin, muuten olis varmasti aiheuttanut hämmennystä jo monesti.

Allergy advice
- Tää lukee pakkauksissa siinä kohdalla, missä luetellaan ainekset.

No worries, it's alright
- Ei "You're welcome" vaan aina jompikumpi näistä.

Snow
- Jos mennään laskettelemaan, mennään lumeen. Esim. "We're going snow next weekend."

Nanny, nan, poppie, pop

- Eli isoäiti ja isoisä. En oo vielä kertaakaan kuullut kenenkään sanovan granny tai grandpa tai mitään muutakaan käytettävän, kuin noita nimiä isovanhemmista.

FINLAND?

Kun tapaan uusia ihmisiä täällä, ensin saan noin 95% varmuudella kommentin aksentistani. Nuo 5% lasken aikuisiksi joita tapaan, he harvemmin siitä nimittäin huomauttavat. Ei sillä, että tämä mua jotenkin loukkaisi, ärsyttää vaan koska haluaisin suomi-englannistani eroon. 

 Seuraavaksi kysytään, mistä päin maailmaa tulen. Kun sitten kerron ylpeänä kotimaani, reaktio voi olla mitä vaan. Usein tästä seuraa hämmentynyt ilme kysyjän kasvoille, vaikka vastaus onkin "Oh wow! That's so cool!". Uskon, että aussit ovat kuitenkin vähän parempia maantiedossa, kuin esimerkiksi jenkit. Suurin osa tietää Suomen olevan Euroopassa, joku jopa osasi sanoa Ruotsin naapurimaaksi. Stereotypiat ovat hiukan sekaisin muiden Euroopan maiden kanssa ja suomen kieli kuullostaa aina yhtä hauskalta. Tässä joitain hauskoja kommentteja, joita olen Suomesta ensimmäisen kuukauden aikana kuullut.

• "Isn't it somewhere in America?" Ihan kaikki ei kuitenkaan ole selvillä Suomen sijainnista.
• "Are you from America? Since you've got that accent." Tästä olin enemmän kuin otettu.
• "Do you have like a Finnish God?" Hmmm..
• "How do you say my name in Finnish?" Tätä kysytään paljon ja se on hämmentävää, koska ei meillä oo mitään suomennoksia nimille, ellei lähdetä vain lausumaan suomalaisittain.
• "I've always pictured Finnish people dancing and doing some weird singing in some mountains with braids on." Sveitsi?
• "So stereotypically Finland is the country with all green stuff and dwarfs and everything, isn't it?" Irlanti??
• "Sounds like you're singing." Eräs tyttö kyseli multa lauseita suomeksi ja totes näin. Aika söpöä mun mielestä.
• "What? Don't you speak English in Finland?" Tähän olettamukseen oon törmännyt todella monta kertaa.
• "So are periods like an international thing? Do you have them?" Missähän tää tyttö on ollu biologian tunneilla...

Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti joku näistä ihmetytti tai hymyilytti edes ihan vähän, mulla nimittäin ainakin on ollut paljon ihmettelemistä ja nauramista näiden takia. Ja pyydän anteeksi kuvien puutetta. Näyttää ainakin mun mielestä vähän raskaalta, mutta kuvat/kuvaideat oli tänään lopussa.

Nauttikaahan nyt lämpöisistä säistä ja koulujen alkamisesta siellä Suomen puolella, mä painun tästä pian nukkumaan.

Elina

Nopeat kuulumiset

  Onko siitä tosiaan kaks viikkoa kun viimeksi päivitin blogia..? Hullua kuinka nopeesti aika menee täällä. Tulevaisuudessa yritän hyödyntää paremmin arki-iltojen tekemisenpuutetta tänne kirjoitteluun, niin teidän suomikavereiden kuin itsenikin takia. Mä nimittäin itseasiassa nautin kun pääsen vähän purkamaan lähiaikojen ohjelmaa ja ajatuksia sanoiksi blogin puolelle, enkä ymmärrä, miksen oo sitä tehnyt tän enempää.

Näihin kahteen päivityksettömään viikkoon on mahtunut taas monenlaista tapahtumaa ja fiilistä. Tällä kertaa kuulumiset saatte tämän sekavan luettelon ja kuvien muodossa.
Urheilua, autolla reissaamista, +25 asteen lämpötiloissa hikoilua, +7 asteen lämpötiloissa palelua, loistavaa fiilistä, yksinäisyyden tunnetta, suklaaravintola, maaseutua, puhelimen näytön rikkominen, kotiin skypettelyä, ensimmäinen (huom yksi ainut) kotitehtävä koulusta, hyviä keskusteluja, epävarmuutta, rannalla vietetty iltapäivä, ruokaa, ensimmäiset hengailut vain omien kavereiden kanssa, naurua, pohdiskelua, hyvän musiikin kuuntelua sekä shoppailua.

Roadtrip to Yarramalong

Bridget, Lucy & Sinéad

Melkein kaikki mun aussikaverit haluaa oppia suomea, edes yhden kirosanan verran.  Tässä myös hienot ääntämisohjeet "englanniks" hahah

Oltiin viikonloppuna kolmen kaverin kanssa Ziggy Albertsin pienessä "konsertissa". Tykästyin ihan hulluna tuohon musiikkiin ja ilta oli ihan huippu.

Heaven

#true

Lenkkipolun varrelta

Laatu on mitä on, mutta tässä mä ja Ebony lähdössä aussien kylmään yöhön haha

Kuten jo aiemmin sanoin, tästä eteenpäin päivityksiä tulossa tiheämpään tahtiin. Tällä kertaa kuitenkin tällainen vähän lyhyempisanainen kirjoittelu.

Enjoy your day everyone,

Elina

20 days behind

Kolmatta viikkoa viedään. Kaikki tuntuu edelleen menevän hyvin ja mulla on hyvä fiilis. Muutama huono päivä ja useammat huonot hetket on toki sisältynyt tähän ajanjaksoon, mutta se kuuluu kai valitettavasti asiaan. Tiedostan itsessäni tän koulutuksissa ja valistuksissa opitun alun loistavan fiiliksen, joka johtuu siitä, että kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Kun arki rutinoituu, iskee yleensä se ikävä ja huono fiilis ja sitä tällä hetkellä pelkään. Otan siis mielelläni vinkkejä vastaan tätä koskien!

  Mainitsin viime postauksessa siitä, miten mun on ollut vaikea irrottautua siskosta ja sen kaveriporukasta koulussa ja hankkia omia kavereita. No, viime viikolla se tapahtui oikeastaan pakosta, kun Sinéad oli kipeänä kotona tiistaista perjantaihin. Otin koulussa sellaisen asenteen, että aloitan juttelun itsekin vuorostani ahkerammin ihmisille ja se toimi, nyt oon ainakin jollain lailla osa yhtä kaveriporukkaa. Vaihdoin musiikin visual artsiin ja aboriginal studiesin society & cultureen. Kumpaakin on ollut nyt vasta yksi tunti eli en osaa sanoa niistä vielä tarkemmin, mutta ainakin ryhmät on kummassakin tosi hyvät.

1. School uniform yuck haha  2. Meidän lähirannat on ihan kivoja
3. Lyndon the future heartbreaker 4. Okei, eli ausseilla on tällainen tuote kuin Vegemite, joka on supersuolaista ja ällöttävää tahnaa ja sitä laitetaan leivän päälle. Ja täällä myydään suklaata, jossa on sisällä sitä. Hyi hitto oli pahaa

  Vapaa-aika kuluu mulla aika keskeisesti perheen kanssa. Ollaan käyty Sandran kanssa kahvilla ja oon usein mukana kauppareissuilla ja muissa arkisissa jutuissa. Sinéad pyytää usein kavereitaan tänne ja ollaan menty ulos soittelemaan kitaraa tai muuten vaan oleskelemaan tai sitten ollaan lähdetty jonnekin kavereiden kanssa. Ai niin, monella meidän ikäisellä täällä on jo auto ja ajokortti. Sinéad ei kuitenkaan tykkää mennä kenen tahansa kyytiin ja luottaa oikeastaan vaan yhteen kaveriinsa kuskina, joten me ei paljon mennä kavereiden kyydeillä minnekkään, ihan lohdutukseksi vanhemmille hahah. Ollaan käyty koulun jälkeen salilla jonkun verran, onneksi. Lenkille en oo vielä uskaltautunut yksin, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus mennä.

  Oon myös päässyt pariin Australialaisiin bileisiin mukaan, viime ja tänä viikonloppuna. Ne oli aivan erilaisia kuin juhlat Suomessa. Toisissa oli vanhemmat kotona ja kummassakin oli paljon tarjoiltavaa ja iso tanssilattia, jossa ihmiset oikeasti tanssivat. Toisissa bileissä oli myös teema "Around the world", jonka mukaan sai pukeutua jos halusi. Teemabileet onkin kuulemma todella suosittuja täällä. Mulla oli tosi hauskaa kummassakin paikassa ja pääsin jälleen tutustumaan moneen uuteen ihmiseen.

Sinéad

  Ollaan tehty pari reissua kuluneen viikon aikana. Kävin tiistaina ja torstaina Newcastlessa, joka on noin tunnin päässä täältä. Tiistaina hostmumilla oli asioita hoidettavana siellä, joten sain kätevästi kyydin ja pääsin tapaamaan suomalaista vaihtaria, Veetiä. Käytiin kahvilla ja kierreltiin vähän keskustassa, aika hukassa kylläkin koska kumpikaan ei tuntenut kaupunkia. Suomen puhuminen ja kokemusten vaihtaminen oli ihan huippua. Veeti asuu musta vaan 50 minuutin päässä, joten saatetaan vuoden aikana tavata pariinkin kertaan. Torstain reissu oli ihan extemporepäätös, lähdettiin siskon ja kaverin kanssa illalliselle Newcastleen. Automatkoilla laulettiin niin lujaa kuin kurkusta lähtee ja perillä mentiin nauttimaan ribsit ja Potatowedgesit meren rantaan. Tällaiset suunnittelemattomat reissut on niin mun mieleen.

  Tänä viikonloppuna oltiin myös ekalla yön yli kestäneellä reissulla, joka tapahtui Katoombaan Blue Mountaissille. Tää perhe on asunut noissa maisemissa kauankin ja siellä on paljon heidän sukulaisiaan. Blue Mountains tai tarkemmin Three Sisters siellä on kuulemma Australian yksi suosituimmista nähtävyyksistä, enkä ihmettele yhtään, miksi. Annan kuvien puhua puolestaan. Reissu oli tosi mukava ja meillä oli yhdessä hauskaa.

Have a nice week everyone,

Elina